torstai 19. lokakuuta 2017

SNAPCHAT

Moikkamoi! 
Tämäkin snapchatpostaus on virunut luonnoksissa ties kuinka kauan, ja uusia kuvia on kertynytkin lisää jo toisen postauksen verran! Mutta aloitellaan näillä.. Snäpissä mua voi seurailla nimellä heidineitih :)

1

1. Erään illan auringonlaskua Joutsassa!
2. Ekat syysselfiet!

2 – kopio (2)

3. Pääsykokeisiin luku starttaili iisisti mummilassa Nocco:n kera!
4. Joutsa-visiitillä näin myös Sisu-herraa, ja voikun onkin kasvanut! Mutta yhtä höhlä hää on silti :)

5 – kopio

5.&6. Hyvä naama- ja hiuspäivä, onnistuneet kuvat, woopwoop!

7

7. Tällä hetkellä ollaan abautrallaa puolivälissä tuota urakkaa, ei siis paljoa jäljellä ennen harkkaa!
8. Kun ne Iittalan viinilasit uupuvat niin muumimukit paikkaa hyvin..

8

9. Tilasin Wishiltä irtoräpsyjä ja erään illanviettoon sitten liimailin ne, onhan noi mun makuun vähän liian överit arkeen, mutta toiset mitkä tilauksena tuli, on paaljon kivemmat!
10. Bambit ajovaloissa

3 – kopio

11. & 12. Tässä Unelma Itsestä- valmennuksen tiimoilta aamupala ja iltapalakuvia! Miten olisi, kiinnostaisiko teitä saada tänne bloginpuolelle ruokapäiväkirjailua? 

4 – kopio

13. & 14. No, eipä se lukeminen sitten loppupelistä onnistunut niinkuin strömsössä, mutta nyt kokemusta rikkaampana kevättä kohden :)

6

15. & 16.Rakkaat pikkuveikat <3

9

17. Tässä vähän fiiliksiä ekasta ryhmätreenistä, jännitti ihan kamalasti, kun ei tiennyt yhtään mitä tuleman pitää. Mutta hyvin on mennyt, vaikka aivan kuollut olo onkin aina niiden jälkeen, mutta niin se pitääkin olla!
18. Pieni palkinto puurtamiseen, iiiso muki kokista :D

tiistai 17. lokakuuta 2017

Täydellisen epätäydellinen

Tänään aamulenkillä ollessani, mulle tuli sellainen olo, että tänään mä kirjoitan ja julkaisen blogiin jotain uutta. Muutaman viikon tahaton blogitauko iski tähän väliin, enkä oikein kunnollista syytä tiedä, miksi. Jotenkin inspiraatio ja halu tehdä tätä on ollut aivan hukassa, ja lopettamispäätöskin on pyörinyt useampaan otteeseen mielessä, ja jotain luonnosta siihenkin ilmoitukseen on kirjoiteltu. Välillä vaan tuntuu että mulla ei ole oikein mitään annettavaa enää. Mutta se tämän aamun motivaatiobuustaus moneen asiaan, esimerkiksi juuri tähän bloggaukseen sai miettimään asioita vähän uudesta näkökulmasta, ehkä tää onkin mun tapa tehdä tätä, täydellisen epätäydellisesti.

Mutta, sitten vähän kuulumisia, mitä mulle siis kuuluu? Ihan älyhyvää, ihan ookoo, menettelee, just ja just jaksaa, ja sit taas ihan jees meno. Eli aika vaihtelevilla fiiliksillä menty, pääosin kyllä mennyt ihan hyvin, ei sillä :)

1

Koulunpenkkiä jäljellä enää vaivaiset pari viikkoa ennen viimeistä työharjoittelua, jäiks! Koulu sujunut tosi hyvin, mun kohdalle osui aivan mahtava luokka, täynnä ihan huipputyyppejä! Eikä stressitasotkaan ihan hirveen korkeelle vielä oo kerinnyt nousemaan, vaikka lähellä se on kyllä ollut. Pari kertaa on meinannut vuorokaudesta tunnit loppua kesken, mutta jollain oudolla sisulla sitä on selvinnyt noistakin hetkistä.

Sisusta ja stressistä onkin hyvä luistavasti siirtyä hyvinvointiin. Nämä syömis-liikkumisjutut on mulla heittänyt aika monimutkaista ympyrää, ja tarkoituksena olisi niitä saada enemmän kuosiin ja sellaiseen oikeaan, mulle parempaan rytmiin. Tämä tarkoittaisi siis ruokavalion siistimistä, viikonloppujen rauhoittamista sekä liikuntainnon ylläpitoa! Jos rivien välistä siis osaa lukea, niin liikkumiset sujuu todella hyvin, olen päässyt mukaan sellaiseen pt:n vetämän ryhmätreeniporukkaan, eli treeniryhmään, josta voin teille enemmänkin jossain postauksessa kertoilla! Näiden kahden treenin lisäksi viikkoon kuuluu viikko-ohjelman mukaiset treenit, jotka vaihtelevat viikkoteeman mukaisesti.

2 

Ruokailut menee vähän vaihdellen fiiliksestä, mutta niissä kuitenkin sitä ainaista parantamisen varaa löytyy.. Ja mites nuo viikonloput.. Niistä ei sen enempää muuta, kun että nyt alkaa raja tulla vastaan, ja alkaa olla aika vähän ottaa rauhallisemmin niiden suhteen. 

Vielä pari sanaa Unelma Itsestä- valmennuksesta, jossa siis edelleen mukana roikutaan. Valmennus ei ole sujunut haluamallani tavalla, ja ensimmäinen kuukausi on mennyt aivan ohi kaiken muun vuoksi. Tänään kuitenkin availin ja tutkiskelin materiaaleja, ja tämän syyslomaviikon agendana olisikin tsekkailla kuluneet materiaalit ja videot läpi aivan rauhassa sekä teillekin vähän tarkempaa postausta niiden pohjailta tykitellä :)

Vaikka tuolla alussa vähän lopettamisella uhkailinkin, niin en sitä vielä ainakaan ole toteuttamassa.  Muutamia luonnoksia sain tuonne aikaiseksi jopa! Teen tätä omalla tavallani, täydellisen epätäydellisesti. 


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

STORYTIME? Kahden mielen välillä

Kaikilla meistä on varmasti niitä hyviä ja huonoja päiviä. Hyvinä päivinä suurin osa asioista luistaa kuin rasvattu, asioiden tekeminen on luontevaa, hymyilyttää. Huonot päivät ovat sitten taas päinvastaisia. Ärsyttää, ahdistaa, asioiden tekeminen ei meinaa onnistua tai se on hankalaa. Jokaisella omalla tavallaan nämä molemmat olotilat. Mutta mitä jos kumpikaan noista oloista ei vaan riitä? Sulla on aina joko ylihyvä päivä, jolloin on yli-itsevarma, yli-onnellinen, ylikierrokset vaan pörrää ja yli- kaikkea muuta positiivista. Tai sitten vastakohdat, itseinho, ahdistus ja pohjalla olon tunne sekä ainoa asia, mitä voitkaan ajatella on maata vaan sängyssä ja itkeä. Näinpä, ei kiva, kumpikaan noista "ylimenevistä" tuntemuksista.

1

Mä halusin kertoo teille tällaisen storytime tyyppisen jutun minusta ja mun sairaudesta, jonka kanssa pikkuhiljaa alkaa olemaan sinut ja ymmärtämään sen oikkuja. Mä en jotenkin halua tai osaa käyttää sairauden varsinaista nimeä, koska sana "häiriö" saa mun oloni hirveän vääräksi ja vialliseksi, jotenkin häiriintyneeksi, joten kutsunkin tätä sairautta siitä puhuttaessa tilanteesta vähän riippuen joko kakssuuntaseks tai vaihteluiksi. Nyt teidänkin on varmaan helpompi veikata mistä sairaudesta mä teille tässä yritän jutustella?

Viime talvi ja kevät oli mulle tosi rankka aika, sain tän diagnoosin, ja se oli omalla tavallaan helpotus. Mä sain tiedon, että näille rajuille vaihteluille oli joku ihan "fiksu" syy, eikä vaan sellainen epäily tai oletus jostain mikä ei todellakaan vastannut todellisuutta. Toisaalta se oli suuri shokki, tunsin olevani jotenkin todella viallinen ja epäonnistunut, mun ajatuksia valtasi tosi paljon aiheet siitä, että "miten helvetissä mä pystyn enää elämään normaalia elämää, miten muut ihmiset ottaa tän mun sairauden, pitääks ne mua ihan hulluna?"

2

Kun mulla aloitettiin eka lääkekokeilu joka osottautui epäonnistuneeksi, niin mun olo huononi ihan totaalisesti. Kaikki ilon tunteet jäi pois, jopa ne ylimenevät. Kaikki tuntu todella raskaalta, koulu, harrastukset ja etenkin ihmissuhteet. Tunsin olevani todella surkea ystävä, kaveri, sisko, tytär ja ihminen ylipäätään. Mutta hetkessä saatoin olla ihan maailman ihanin ja paras ihminen, haalin itelleni töitä ja hommia ihan liikaa, ostelin paljon uusia juttuja ja unet, ne jäivät muutamaan tuntiin yössä. Kunnes taas pienen ajan päästä oltiin taas pohjalla ja kierre jatkuu uudelleen.

Toinen, ja tämän hetkinen lääkityshomma oli kuitenkin onnistunut. Pikkuhiljaa ylimenevät mania-osuudet alkoivat jäämään pois, ja vihdoin loppukesän ja nykyisen alkusyksyn aikoihin myös suuret ahdistukset. Kuitenkin aina silloin tällöin iskee vahva ahdistuskohtaus, eikä ole toivokaan mistään positiivisesta, mutta kuitenkin se pieni positiivinen ajatus siitä paremmasta hetkestä ja siitä, että tämä olo ei ole ikuinen.

3

No, mun aiemmin mainitut ajatukset normaalista elämästä, muiden ihmisten reaktioista, tulevaisuudesta ja sen rakentamisesta jonkun kanssa on kuitenkin, ainakin tällähetkellä osoittautuneet turhiksi. Vaikka välillä kaikki onkin ihan kuraa, enkä suoriudu asioista ihan kunnolla, niin arjen askareissa kuin ihmisten kanssa, niin on mun elämä silti aika jees. Tulevaisuus rullaa pikkuhiljaa omalla painollaan eteenpäin, he, jotka tietävät tästä sairaudesta, eivät pidä mua hulluna ja mikä tärkein, mun ympärillä on ihan älyttömän upeita ihmisiä, joista saan olla todella kiitollinen. Ilman heitä olisi todella vaikea jaksaa niinä huonoina hetkinä eteenpäin <3 

torstai 21. syyskuuta 2017

Pari sanaa Fitness Firstin tilauksesta

Heippahei! Tällä kertaa olisi vuorossa Fitness Firstin ensimmäisen (eikä todellakaan viimeisen) tilauksen esittelyä! Heti ensimmäisenä on sanottava, että suuri plussa nopeasta postituksesta! Tilasin tuotteet 18.9 ja eilen sain iltapäivällä puhelimeeni ilmoituksen, että paketti olisi noudettavissa läheisestä postipisteestä. Huippujuttu! 

Fitness Firstillä myydään hyvin paljon erilaisia luomutuotteita, superfoodeja erilaisia proteiineja, siemeniä, pähkinöitä... Heidän valikoimansa on siis laaja ja myyntivalikoimasta löyty varmasti jokaiselle jotakin! 

IMG_0317
IMG_0323

Sitten itse tilaukseen. Tilailin kauan mielessäni olleet chian siemenet sekä MSM-jauheet. Extrana nappasin ostoskoriin kolme raakapatukkaa, ihan kokeilumielessä. Ihanana yllätyksenä sain neljännen patukan "tilaajalahjana". Näistä patukoista malttamattomana söin välipalaksi toiseksi alimman banana bread-patukan, ja ei paha! Jotenkin ihanan syksyinen maku, aika mausteinen, mutta kyllä sen banaaninkin sieltä tunnistaa :)

Chia-siemenet ovat siis hyvin vahvasti turpoavia rasvansiemeniä, jotka sisältävät paljon hyviä rasvahappoja, proteiinia sekä ravintokuituja. Chia-siementen päivittäinen annosmäärä on hyvin pieni, vain yksi ruokalusikallinen siemeniä riittää! Lisää Chia-siemenistä täältä!

MSM-jauhe on taas aine, jota ihmiskehossa on jo valmiina, ja MSM-jauhe voi korkeampina pitoisuuksina hyödyttää muunmuassa lihasarkuudessa ja ruuansulatusongelmissa. Itseni on hyvin hankala palautua kunnolla salitreeneistä, ja se onkin suuri syy, miksi tätä jauhetta aloin käyttämään. Toki MSM-jauheella on vaikutusta myös kynsien, ihon ja hiusten hyvinvointiin, enkä sille tosiaankaan pahakseni pistä! Täällä lisää MSM:stä!

Suosittelen vierailemaan heidän sivuillaan, ja kurkkimassa jos sitä jotain mieleistä sieltä löytyisi, sillä hinnat eivät todellakaan päätä huimaa. Omallakin toivelistalla jotain on, mutta niistä myöhemmin lisää, kunhan sitten joskus ne tilailuun laittaa!

maanantai 18. syyskuuta 2017

Paljastuksia koulumenneisyydestä - back to school-tag!

Torstaina se sitten alkaa, tämänkin tytön loppusuora tämän hetkisissä opinnoissa. Kuusi viikkoa tiukkaa puurtamista koulunpenkissä ja toiset kuusi viikkoa työelämässä, sitten koittaa se valmistuminen, vihdoin ja viimein! Fiilikset on aikas hyvät, ainakin innostuneet ja motivoituneet. Ajattelin kirjoitella sen kunniaksi teille tällaisen Back To School-tagin, jonka bongailin Jennin blogista, kun ootte ainakin aiemin näistä tag- ja kaverikirja-tyyppisistä postauksista tykkäilleet! 

1. Oletko ollut ensimmäisenä koulupäivänä koskaan hermostunut? 
- Olen, valehtelematta aina. Ekoissa koulupäivissä on sitä jotain, en tiedä yhtään miksi. Nytkin alkaa pieni hermostuminen ilmenemään, sillä jännitän suuresti uutta opiskeluporukkaa, jonka joukkoon soluttaudun, jännitän sitä, miten pärjään ilman ihania kavereitani (=olen yksin) ja ihan yleisesti sitä, miten se kouluarki alkaa viiden kuukauden jälkeen rullailemaan.

2. Oletko koskaan nukahtanut tunnilla? 
- En ole, vaikka joskus se varmaan liiankin lähellä on ollut! Muistan tällaisen hetken, ensimmäisestä (!!) amispäivästä.. Kuunneltiin yhteistä infotilaisuutta, enkä todellakaan ollut kahdeksan aamuihin tottunut, ja edellinen ilta ja yö oli mennyt jännitellessä. No, asia mitä puhuttiin oli pitkästyttävää ja puhujan ääni oli unettava.. voitte veikata kuinka lähellä torkkuminen oli!

1

3. Kerro kaikkein kiusallisin hetki minkä olet koulussa kokenut. 
- Mä en kyllä osaa yhtään sanoa, ei mulle silleen mitään kovin kiusallista koskaan ole tapahtunut. Ehkä jotain ihastuksiin liittyvää? Housujen repeäminenkin on koettu, samoin totaalinen itkukohtaus, monestikkin. Mutta ei mitään kummepaa, sori! 

4. Aiotko tai oletko koskaan liittynyt johonkin koulun clubiin tai ollut järjestämässä juhlaa/tapahtumaa/esitystä?
- Kuuluin ala-asteella koulumme ympäristöraatiin (josta nappasin kutosluokalla stipendin!), sitten lukiovuotena olin järjestämässä wanhojen tansseja, sitten sairaalakoulussa ollessani olin osana järjestämässä erään opettajan yllätysläksiäisiä. Ja sitten olen ollut monesti esiintymässä erilaisissa koulun juhlissa, yleensä laulaen, ala-asteikäisestä lukioikään asti. 

5. Mikä oli lempiluokkasi? 
- Mä tykkäsin kovasti ysiluokasta, jonka sairaalakoulussa vietin. Sain hyvää yksilöopetusta, tunteja käytiin oman jaksamisen mukaan, opettajat olivat i-h-a-n-i-a, ja ryhmä oli pieni, pari kertaa sain luksusopetusta ollessani ainoa opiskelija, mutta muuten taisi maksimissaan olla 6-8 muuta minun lisäkseni. 

Amiksen luokat on kanssa olleet ihan mahtavia, suurimmaksi osaksi kiinnostavien oppiaineiden takia ja sitten aivan huipputyyppien takia, joihin olen tässä kolmen vuoden aikana tutustunut, olette ihania <3

2

6. Mitä mieltä olet kouluasuista? Pitäisikö Suomessa olla? 
- Mä en oikeen osaa olla mitään mieltä kouluasuista, ei niitä kyllä tarvita, mutta jos sellainen pakko tulisi, niin niitä olisi sitten pidettävä. Mutta kuitenkaan niiden, ketkä omaa persoonallisuuttaan tuovat pukeutumisellaan esille, ei pitäisi kitkeä pois. 

7. Kuka oli lempiopettajasi? 
- Aiemmin mainitun sairaalakoulun opettajani sekä muiden yläasteluokkien luokanvalvojani! 

8. Entä vähiten lemppari? 
- Muutama niitäkin on, ei tässä nimellä aleta mainitsemaan, mutta amiksesta pari löytyy ja samoin sitten sieltä peruskoulusta!

3

9. Mikä on kauhein asia minkä ikinä teit koulussa? 
- Tää on yhtä paha kysymys kun toi kiusallisuusjuttu.. Oon varmaan ollut niin kiltti ja totteleva koulussa, etten mitään ihmeempää ole tehnyt. Luntannut olen kerran (jäämättä kiinni) jossain pikkutestissä johon olin unohtanut lukea, sitten oon joskus valitellut pääkipua, vaikka kyseessä onkin kiinnostumisen puute kouluun. Joten tässäkään ei mitään pahoja paljastuksia tule, haha!

10. Oletko vielä ystäviä kenenkään ala- tai yläaste, lukio tai amis kavereistasi?
- Joidenkin kanssa olen edelleen hyvin tiiviisti yhteyksissä, joidenkin kanssa sometuttuja, ja sitten kanssa on niitä, ketkä vaihtavat kadun puolta tullessa vastaan taikka ovat kuin eivät tuntisi. Eli laidasta laitaan!

12. Millä olet mennyt kouluun?
- Ala-asteen kuljin aina kävellen lyhyen matkan takia, yläasteen osittain kävellen, osittain bussilla ja amikseen olen paikallisilla kulkenut!

Mites te, onko teillä jotain jaettavaa kommenttiboksiin liittyen kouluun? :)